Rallicross

Rallicross on historialtaan suomalainen menestyslaji. 80-luvulla suomalaiset kuljettajat hallitsivat Euroopan mestaruussarjaa sekä yksilötasolla että joukkuetasolla. Matti Alamäki oli aikansa mestari Divisioonassa I voittaessaan neljä kertaa Euroopan mestaruuden vuosina 1985, 1988-1990. Vuonna 1987 mestarin nimi oli Seppo Niittymäki. Myös Jouko Kallio voitti mestaruuden Divisioonassa II vuonna 1990.

Pienen tauon jälkeen 2000-luvulla suomalaisia kuljettajia alkoi näkyä jälleen EM-kisojen palkintokorokkeella. Jussi Pinomäki voitti kaksi Euroopan mestaruutta Divisioonassa II vuosina 2004 ja 2005 sekä pronssia vuonna 2003. Pronssia tuli Jussille myös vuonna 2006 Divisioonassa 1A.

Myös NEZ:in eli FIA:n North European Zone rallicrossin mestaruuksia on tullut suomeen. Silvo Viitanen on voittanut tuon mestaruuden kolmena vuonna peräkkäin 2005-2007 Open luokassa.

Nykypäivän suomalaisen rallicrossin päätuote on SRC eli Super rallicross ja sen SM-sarja. Sarjaa on ajettu vuodesta 2004 ja SM-arvon sarja sai vuonna 2005. sarjassa ajetaan kuusi osakilpailua. Sarja alkaa toukokussa ja päättyy syyskuussa.

SRC Rallicross SM-sarjassa on kolme luokkaa, joilla kaikilla on oma SM-arvo.

SRC-luokan kalustosta pääosa on "väkivahvoja Volvo S40 sekä BMW M3 autoja", joiden jopa yli 3.0 litran vapaasti hengittävästä moottorista löytyy tehoa 350 hevosvoimaa ja jopa ylikin. Autot ovat kaksivetoisia ja kaiken lisäksi vielä takavetoisia.

Atro Määttä on hallinnut tätä luokkaa. Mestaruudet on kirjattu Atrolle vuosina 2004, 2005 sekä 2007. Vuonna 2006 mestaruuden vei nimiinsä Martti Simonen.

Toinen luokka on autokrossi. Sen perusidea on edulliset rakennuskustannukset ja on tarkoitettu lajin sisääntuloluokaksi jatkettaessa jokamiesluokasta eteenpäin. Säännöillä on tarkkaan määrätty, mitä autolle saa tehdä, jotta kustannustaso pysyy suhteellisen edullisena. Autot ovat moottoriltaa enintään 2050 cc. Autot voivat olla etu- tai takavetoisia ja moottori voi sijaita joko etupäässä, takapäässä eli tuupparina tai sitten keskellä. Luokan tyypillisiä autoja ovat perinteinen Ford Escort, vanha tuttu VW-Kupla sekä Toyota MR2.

Vuonna 2008 tuli mukaan Divisioona I, jossa autot ovat 4-vetoisia turboautoja. Tämä on sama luokka, jossa ajetaan Euroopan mestaruudesta, toki hieman kansallisilla säännöillä mukautettuna. Tehoja autojen turbolla varustetuista moottoreista löytyy jopa reilut 500 hv.

Lajin ajotapa on kaksijakoinen. Alkuerät ajetaan kelloa vastaan aika-ajona. Alkuerissä pitää ajaa mahdollisimman nopeita ajolinjoja huolimatta kanssakilpailijoiden ahdistelusta. Lisäksi pitää yrittää välttää kontaktia, koska aika on aina hitaampi mitä enemmän pellit kolisee. Mitä paremmat ajat kuljettajalla on, sitä parempi on hänen lähtöpaikkansa finaaleissa.

Finaaleissa ajetaan kuljettaja kuljettajaa vastaan, kontaktia ei kaihdeta ja pellit paukkuu joskus kovallakin rytinällä. Vain voittaja selviää jatkoon seuraavaan finaaliin, se on kova pelin henki. Koko kisa huipentuu A-finaaliin, jossa katsotaan kuka on kukin ja kuka on päivän rallicross mestari luokassaan.

Radat ovat samoja ratoja kuin jokamiesluokassa. Ne ovat niitä nopeampia ja isompia ratoja, koska vauhti on kovempi ja myös radan kulutus on kovempi. Ajomäärät ovat rallicrossissa suuremmat kuin jokamiesluokassa. Ensin ajetaan harjoitukset, sitten kolme alkuerää ja lopuksi finaalit. Ajokilometrejä kertyy päivän mittaan reilusti ja vauhti on koko ajan kovaa ja ajo näyttävää pitkine sladeineen soran pöllytessä.