Esa Illoinen on poissa

Esa muistetaan työyhteisössämme paitsi vankkana autourheilun historian ja nykypäivän asiantuntijana, myös parhaana seuramiehenä, jolla oli aina aikaa kiehtoviin keskusteluihin.

Esalle autourheilu oli osa elämää aivan nuoruusvuosista saakka, jolloin hän kuunteli raportteja autourheilutapahtumista radion kansainvälisten lyhytaaltokanavien välityksellä kotonaan Espoon Haukilahdessa. Autourheilu oli lähipiirissä pinnalla, sillä mm. Toivosten perhe asui naapurustossa. Tiedonjanonsa myötä hän löysi mm. brittiläisen Autosport -lehden, jota hän sitten tilasikin vuosikymmeniä. Myöhemmin Esa toimi lehden avustajana ja ”Suomen kirjeenvaihtajana” aivan viime vuosiin saakka. Kansainvälisesti asioita seuraavana Esa kehitti englanninkielensä tasolle, joka ei kaivannut erillistä kääntäjää. Autosportin lisäksi Esa kirjoitti artikkeleita laajalti kotimaisiin autourheilujulkaisuihin. 

Maistoipa Esa kerran autourheilua myös kilpailijana. Hän toimi kartanlukijana, Mikael ”Mikko” Sundströmille Lohjalla ajetussa Reiskan rallissa joulukuussa 1980. Kilpailu sujui mallikkaasti ja Esa saapuikin kisasta kotiin voittajana, palkintoinaan mustavalkoinen matka-TV ja kristallikynttilänjalka.

Illoisen erinomaiset kansainväliset kontaktit ja kielitaito noteerattiin myös Suomen MM-ralliorganisaatiossa ja vuodelle 1986 Esaa pyydettiin Jyväskylän Suurajojen järjestelyhin vastaamaan kansainvälisen lehdistön asioista. Jo parin vuoden kuluttua hän ryhtyi vastaamaan kisan lehdistötoiminnoista kokonaisuutena, toimien kisan pitkäaikaisimpana lehdistöpäällikkönä vuodet 1988–2004. Vielä senkin jälkeen hän avusti Suomen MM-rallin viestinnässä aina viime vuosiin saakka.

Toimittajan ja lehdistöpäällikön työssään Esa piti aina yllä hyvää lehtimiestapaa ja korkeatasoisia uutiskriteereitä, eikä säästellyt vaivojaan opastaakseen näitä arvoja myös kollegoilleen. Hän otti aina uudet ja aloittelevatkin työntekijät avosylin ja tasavertaisina vastaan ja jaksoi sparrata loputtomiin vaativalla, mutta aina arvostavalla ja lämpimällä otteellaan. Esan kanssa työskennellessä naurettiin aina ja paljon, hän oli aina kiinnostunut uusista ihmisistä ja asioista, eikä koskaan menettänyt uteliaisuuttaan. Niin keskusteluissa kuin teksteissäänkin Esan argumentit perustuivat aina jäljitettäviin faktoihin ja hänen kykynsä tuoda asiat eläviksi värikkäin kertomuksin oli laadultaan harvinaista.

Toiselta ammatiltaan Esa Illoinen oli lakimies, jonka myötä hän toimi vuosia myös AKK:n vetoomusoikeuden jäsenenä. Intohimoinen perehtyminen kaikkeen autourheilun saralla ja tietämys myös lajin historiasta antoi vankan perustan niin vetoomusoikeudelle kuin tarvittaessa koko AKK:n päätöksenteollekin. Illoisen kyky tiivistää oleellinen sanoiksi kirkasti asioiden tilaa korvaamattomalla tavalla. Lisäksi Esa Illoinen toimi AKK:ssa liiton jäsenlehden, AKK-Motorsportin päätoimittajana ja lehden käynnistäjänä 2000-luvun alussa sekä avusti liittoa erinäisissä viestinnällisissä tehtävissä.

Esa Illoinen kirjoitti autourheilusta myös kirjoja. Ensimmäinen suurtyö oli englanninkielinen historiikki Lola-urheiluautoista vuosilta 1978–1997, jonka hän kirjoitti yhteistyössä John Starkeyn kanssa brittikustantaja Velocelle, julkaisuvuosi oli 2001. Hänen viimeaikaisimpina teoksinaan muistamme kattavan historiikin Toivosten perheestä, joka myös oli suunnattu kansainvälisille markkinoille ja julkaistiin vain englanninkielisenä McKlein Publishingin kustantamana 2012. Kotimaisista julkaisuista viimeisimpiä olivat ansiokkaat historiikit Hankirallista (2014) ja Ahveniston moottoriradasta (2017).

Esa Illoinen menehtyi 69-vuotiaana. Kaipaamme häntä työyhteisössämme syvästi.