Vapaaehtoisten tarinat: Mika Virtanen – mukana autourheilun maailmassa jo 1980-luvulta

He ovat lajin näkymätön selkäranka – turvallisuuden, järjestyksen ja yhteisöllisyyden rakentajia, joita ilman kilpailuja ei yksinkertaisesti voisi järjestää.

Lokakuu on kansainvälinen Volunteers and Officials Month, jolloin FIA ja kansalliset liitot ympäri maailmaa juhlistavat vapaaehtoisten ja toimitsijoiden panosta. AKK nostaa kuukauden aikana esiin suomalaisia vapaaehtoisia ja heidän tarinoitaan – niitä, jotka pitävät suomalaisen autourheilun liikkeessä.

Kiitos ensimmäiselle rohkealle - Mika Virtanen, pitkän linjan vapaaehtoinen, joka on ollut mukana autourheilun maailmassa jo 1980-luvun lopulta lähtien.
 

Miten ja milloin päädyit mukaan autourheilun vapaaehtoistoimintaan?

– 80-luvun lopulla naispuolinen perhetuttu pyysi minut mukaan kilpailun lähtöjärjestelyihin. Siitä se oikeastaan lähti. Edesmennyt Jukka Heikkinen sai houkuteltua mukaan seuraan ja sen kautta rallien järjestelyihin. Sillä tiellä olen edelleen.
 

Mikä sai sinut kiinnostumaan vapaaehtoistyöstä juuri autourheilun parissa?

– Kaikki vauhti on aina kiehtonut. Nuorempana ei ollut mahdollisuutta lähteä itse ajamaan, mutta vapaaehtoisena pääsi silti mukaan toimintaan.  Se antoi mahdollisuuden olla osa sitä maailmaa, vaikka ei itse istunut ratin takana.
 

Millaisissa tehtävissä olet toiminut – ja mikä niistä on jäänyt erityisesti mieleen?

– Olen tehnyt melkein kaikkea, mitä autourheilussa voi tehdä – ja vielä lähes kaikissa eri lajissa. Yhtä tehtävää on vaikea nostaa yli muiden, mutta esimerkiksi vuonna 1999 toimin toisena kilpailunjohtajana Pohjanmaa Rallissa, mikä oli merkittävä kokemus.

Toisinaan on täytynyt myös heittäytyä tilanteisiin. Muistan, kun Ylistarossa eräällä seuralla ei ollutkaan tarpeeksi väkeä, ja päädyin toimimaan maalikel­lona metsään. Siimoitimme vielä erikoiskokeen valvojan edellä. Näistä tilanteista jää parhaiten mieleen se tekemisen meininki ja yhteen hiileen puhaltaminen.
 

Mikä on parasta vapaaehtoisuudessa?

– Ehdottomasti ihmiset. Se porukka, yhteishenki ja tuki, jota sieltä saa. Sellaista ei rahalla eikä millään muullakaan saa hankittua. Tämä yhteisö pitää huonommankin miehen pinnalla. Yhdessä tekeminen tekee siitä kaiken vaivan arvoista.
 

Mitä sanoisit henkilölle, joka miettii vapaaehtoiseksi ryhtymistä?

– Kannattaa lähteä rohkeasti mukaan. Ei tarvitse tietää kaikkea valmiiksi – kun lähtee avoimin mielin liikkeelle ja ottaa vähitellen enemmän vastuuta, niin mahdollisuuksia kyllä tulee. Moni aloittaa pienistä tehtävistä, ja ennen pitkää löytääkin itsensä tärkeistä rooleista. Pohjanmaa-elokuvaa lainaten: “Vähän siellä sun täällä.”

 

Vapaaehtoistyö autourheilussa ei ole vain talkootyötä – se on yhteisö, jossa opitaan, autetaan ja jaetaan kokemuksia. Yhteisö, jotka ilman autourheilu ei pyörisi. Ja mikä tärkeintä, jokainen sukupuoleen tai ikään katsomatta on yhtä tärkeä osa tätä kokonaisuutta. 

Ilman heitä suomalainen autourheilu ei olisi sitä, mitä se tänään on.